Jossain vaiheessa huomasimme ettei genoaa saa oikein toimimaan. Hätäkorjattu hekki oli löystynyt. Dyneema on vahvaa ja venymätöntä, mutta liukasta. Solmut löystyvät. Ajoimme siis täydellä isolla ja kutterifokalla. Yöllä oli tuulta melkein tarpeeksi tälle kombinaatiolle. Saimme jopa 4 solmua vauhtia. Aamuyöstä tuuli heikkeni ja mentiin vain 1-2 solmua.
Mietin yövahdissa miten dyneeman saa lukittua paremmin. Meillä oli valmiita 8 millin dyneeman pätkiä, joihin olen aikoinani pleissannut lenkit päihin. Kun mietin miten pään saa lukittua muulla kuin solmulla, tuli mieleen, että meillähän on jossain tähän sopiva vanttiruuvi. Vahdin vaihdossa kerroin Jonnalle asiasta. Otin parin tunnen unet ja herättyäni Jonna oli löytänyt ruuvin. Ruuvilla ja parilla sakkelilla saatiin hekille kunnon kiristys, jota voi jopa säätää.
Samalla teimme vendan. Ei ollut paljon valinnan varaa kun Kolumbian rannikko lähestyi. Tuuli oli samalla kääntymässä lännemmäksi, joten luovikulma on vielä todellisuuttakin kehnompi. Nyt lisäksi voimakas virta puskee meitä takaisin pohjoiseen.
Mikäs täällä silti on seilatessa. Olosuhteet ovat muuten mukavat. Eilisen ikävä aalto on poissa ja kai tähän kallistumiseenkin taas tottuu. Ei olla nimittäin kryssitty aikoihin. Iso on kokonaisena ylhäällä. Karibialla ei ollut ehkä kertaakaan, vaan aina reivattuna, yleensä kakkosreiviin.
