Reilu viikko on nyt katseltu pelkkää merta. Tänään meillä on vaihteeksi maata näkyvissä, molemmin puolin venettä. Reittimme vie meidät Galapagosin saarten välistä. Kovin tarkasti emme yksityiskohtia rannoilta kuitenkaan nää, matkaa lähimpään rantaan on 14 mailia. Suurimman saaren pohjoisnurkan kierrämme todennäköisesti läheltä, mutta se tulee tapahtumaan yön pimeinä tunteina.
Moni varmaan ihmettelee, että jos kerran olemme täällä, niin miksi emme pysähdy Galapagoksella. Ennen taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että veneet pysähtyivät täällä. Nykyään taitaa olla toisin päin.
Syy niin meidän kuin monen meidän tuttujenkin kohdalla ovat viranomaiset. Ensinnäkin saarilla pysähtyminen maksaa todella paljon. Sen lisäksi veneen pohjan käy todennäköisesti sukeltaja tarkastamassa. Jos pohja ei ole riittävän puhdas, täytyy jatkaa matkaa (tai mennä 40 mailia ulos puhdistamaan se). Meidän maalit veneen pohjassa ovat tällä hetkellä suoraan sanottuna surkeassa kunnossa. Ei siis ole mitään mahdollisuutta, että yli kaksi viikkoa sitten puhdistettu pohja läpäisisi tarkistusta.
Tänään teimme taas vettä täällä saarten suojassa. Yksi syy myös sille, että saaret on helppo jättää väliin on se, että nykyään hyvin monilla, kuten myös meillä, on vesikone. Ei siis tarvitse pysähtyä tankkaamaan vettä.
Kun Galapagos saaret jäävät yöllä horisonttiin, on meillä vähän vajaa 3000 mailia matkaa Marquesas saarille. Siihen väliin ei enää muita saaria jää.
